Viinitekoprosessi jäi pahasti kesken, kun "jouduin" lähtemään kesken käymishommien vähän lomailemaan. Thaimaan auringon alla en pahemmin viinin pöhinästä huolehtinut, kotiväki sen sijaan teki kuulemma erinäisiä temppuja, että saivat sen käymään asianmukaisesti. Joutuivat lisäämään jotain lisäkäymisainetta, kun omat sokerit ei riittäneet. Pänikkä puhisi keittiön nurkassa ihan huoneenlämmössä n. kuukauden päivät ja kyllä tuolla varastossa nyt on vielä 15 pullollista sitä omaa "punaviiniä". Lainausmerkeissä siksi, että ihan vain ja ainoastaan hyvällä tahdolla sitä voi punaviiniksi kutsua. Tuoksu on tutun kukkea, sama kuin tuoreissa rypäleissäkin oli, väri on kirkas ja purppurainen ja maku on...no, annetaan sen vähän tekeentyä vielä ja vanheta tovin, vaikka vuoden. Jouluna kyllä glögipäissämme joimme sitä pullollisen ja ihan ok kotiviiniksi, julmempiakin tekeleitä on tullut litkittyä. Prosenttejakin on n. 6, että pullollisen jälkeen melkeinpä voisi vielä ajella Alkoon hakemaan potun punkkua, jos vielä maistuu.
Taidan lähteä seuraavaksi vaikka Ranskaan tai Espanjaan viininteko-oppiin, Italiaan en enää mene, eikä niiden viinitkään ole edes niin hyviä kuin mun!
Tein muuten niistä omista päärynöistä (satohan oli tänä vuonna valtava) yhtä lempijuomaani eli "Xantea", päärynäkonjakkia tai -jaloviinaa tässä tapauksessa: lasipurkkiin pilkoin päärynöitä (kuorittuina ja siemenet pois), heitin sekaan vähän sokeria ja muutaman pullon yhden tähden Jallua. Vie muuten kielen mennessään. Se vaivannäkö kyllä kannatti!
