Sadepäivän (tai -viikon tai -kuukauden ellei peräti -TALVEN) ratoksi

Ja Luojalle kiitos tästä talvesta! Eritoten siitä, että ilman lämpötila on pysynyt plussan puolella. Nimittäin, jos tämä sademäärä olisi tullut lumena, niin meikäläisen pää olisi räjähtänyt. Joo, en ole ihan perverssi, tykkään kyllä talvesta niin kauan, kun pakkaslukemat pysyttelevät haarukassa -1 - -5 astetta ja lumimäärät alle 10 sentissä. Tykkään jopa lumitöistä, mikäli saan tehdä ne vapaaehtoisesti ja kerta päivässä riittää! Ja talvi on ihana, mikäli pakkas- ja lumikausi kestää maksimissaan 40 päivää. Jatkuva pimeys ei tietenkään voi olla hyvä juttu, mutta kyllä kynttilät ovat ihania! Ja auringonvaloa voi feikata vaikka kirkasvalolampulla. Sen voi asentaa esim. keittiöön, missä luonnollisesti tulee vietettyä paljon aikaa, varsinkin jos ruokapöytä sijaitsee siellä.Synkkää ja pimeää talvea voisi yrittää piristää esim. tapas-kekkereillä. Pöytään runsaasti herkullista pikkupurtavaa ja sangriaa kannuihin! Ricky Martin soimaan...Välimeren keittiö, niin kliseiseltä kuin tämä saattaakin kuullostaa, on aina ollut maailman eri keittiöistä suosikkini. Ja tämän tyyppinen tarjottava sopii mitä parhaiten synkeään vuodenaikaan. Sillä:

VÄLIMEREN KEITTIÖ TULVII TUOKSUJA JA MAKUJA

Välimeren keittiön parhaat ja tyypilliset piirteet ovat selkeät maut, puhtaat raaka-aineet ja yksinkertainen, jopa talonpoikainen valmistustapa.Makuja täydennetään tuoreilla yrteillä, pippureilla ja oliiviöljylorauksella jos toisellakin. Oliiviöljy kuuluu lähes jokaiseen ruokaan ja ruokapöytään. Mikään Välimeren keittiö ei ole tule toimeen ilman tomaattia, munakoisoa ja paprikaa, valkosipulia unohtamatta. Ei ihme, että välimerellinen keittiö onkin yksi maailman terveellisimmistä.

Rakkaus hyvään ruokaan, anteliaisuus ja vieraanvaraisuus kuuluvat Välimeren asukkaiden tapoihin ja illallinen ja viikonlopun päivälliset nautitaan yhdessä perheen, suvun ja ystävien kanssa. Ruokapöydässä viihdytään pitkään ja hartaasti ja palanpainikkeeksi kohotetaan tietenkin lasillinen viiniä. 

Välimerelliseen teemailtaan sopivat esimerkiksi tapakset, joka on erityisesti espanjalaistyylistä syötävää, jota tarjotaan usein baarissa juomien kanssa. Tapasin ideana on, että ruoka koostuu pienistä suupaloista, joita voi syödä sormin. Tapakset nautitaan yleensä ennen lounasta tai illallista ja yhä useammin myös niiden korvikkeena. Espanjan kielen sana tapa tarkoittaa alkujaan kantta tai korkkia.

Tapas-kulttuurin varsinaisena syntymäseutuna pidetään Etelä-Espanjan Andalusiaa. Perimätiedon mukaan pientä lautasta, leipäpalaa tai ilmakuivattua kinkun ohutta viipaletta on käytetty sherrylasin kantena erityisesti Jerez de la Fronteran sherrykaupungissa. Niin sherry ei menettänyt aromiaan, eivätkä kärpäset lentäneet maistamaan juomaa sillä aikaa, kun lasin omistaja seurusteli ystäviensä ja tuttaviensa kanssa.Myös muissa Välimeren maissa tarjotaan aterian aluksi tai sen korvikkeena tapaksen tyyppisiä pieniä suupaloja, Italiassa niitä kutsutaan nimellä antipasti, Kreikassa mezedes, mm. Turkissa, Marokossa ja Libanonissa meze (tai mezzah = pikkuhiljaa ja nautiskellen). Ranskassa ei ole varsinaista tapas-kulttuuria, mutta sielläkin on tapana nauttia pieniä alkupaloja, hors-d’oevre.

Tyypillisiä ja tunnetuimpia tapaksia ovat mm. marinoidut oliivit (aceitunas) -näiden ohje löytyy blogista toukokuulta 2013 - ja valkosipulin kynnet (ajo), marinoidut paprikat (pimiento) ja sienet, ilmakuivattu kinkku (jamon serrano, Italiassa prosciutto), juustoviipale (queso), perunamunakas (tortilla Espanola) ja ensaladilla Rusa (venäläinen salaatti). Leipä kuuluu myös tähän kokonaisuuteen ja erilaiset salsat ja dipit, esim. aioli, pesto, tapenade ja tsatsiki (ohje blogissani lokakuu 2013). Ehdottomasti kannattaa nähdä se vaiva, että tekee itse nuo viimeksi mainitut, ero kaupan valmistuotteisiin on...sanoinkuvaamaton!
Muutamia poimintoja:

MARINOIDUT VALKOSIPULIT

Valkosipuleja kannattaa marinoida samantien enemmänkin kuin yksien pippaloiden tarpeisiin. Lasipurkissa ne säilyvät kauan, en osaa sanoa tarkkaa aikaa, mutta loppunevat ennen vkp:ää! Elikkäs aloitetaanpas siitä, että otetaan sopiva määrä valkosipuleita, erotellaan kynnet toisistaan ja kuoritaan ne. Liota kynsiä hetki kiehuvassa vedessä, niin kuoret lähtevät melkein puhaltamalla.Laita kattilaan vettä ja punaviini- tai balsamicoetikkaa sellainen määrä, että kynnet peittyvät. Suhde on suurinpiirtein 1 dl etikkaa/litra vettä. Jos käytät punaviinietikkaa, lisää sokeria n. desin verran, balsamicon kanssa vähemmän. Ripaus suolaa ja valkopippuria myös. Maista lientä! Jos on liian tiukkaa, lisää vettä ja/tai sokeria, jos liian lempeää, lisää etikkaa. Keittele kynnet mukavan pehmeiksi, mutta ei mössöksi. Maksimikeittoaika lie 5 minuutin kieppeillä. Purkita. Nämä kannattaa valmistaa fiestaa edeltävänä päivänä. Tarjoa tapas-pöydässä, tai heittele sinne jauhelihakeiton joukkoon. Tai pizzan päälle. Tai syö suoraan purkista!

MARINOIDUT PAPRIKAT

Otetaan siis tarvittava määrä paprikoita, vaikka eri värisiä, niin näyttää kivammalta. N. 10 hengen tapastarjoiluun riittänee neljä paprikaa.Leikkaa paprikat n. 2-3 cm suikaleiksi pitkittäin, poista siemenet ja valkoiset osat sisältä. Laita suikaleet uuninpellille leivinpaperin päälle, mielellään kuoripuoli ylöspäin. Grillaa tosi kuumassa uunissa, kunnes pinta alkaa mustua ja kuori kuplia. Laita vielä kuumat paprikat esim. pakastepussiin ja sulje pussi hyvin. Anna jäähtyä ja kuori. Kuorten pitäisi lähteä ihan sormella vetämällä, jos ei onnistu, käytä veistä. Jos nyt joku kuorenkappale ei irtoa, niin maailma ei siihen kaadu.Marinadi on niinkin yksinkertainen, kuin oliiviöljyä, juoksevaa hunajaa ja ripaus suolaa. Jos kaipaat happoa, lorauta joukkoon hyvää punaista (tai valkoista) balsamicoa. Tee nämäkin jo edellisenä päivänä, jos ehdit. Paprikoille riittää kyllä parinkin tunnin marinointi.

MARINOIDUT HERKKUSIENET

Nämä voi tehdä joko tuoreista tai tölkkisienistä, niistä kokonaisista. Turha mainita, että tuoreista tulee parempia. Jo tuttuun tapaan aloitetaan ottamalla tarvittava määrä niitä sieniä. 10:n hengen seurueelle riittää kaupan valmispakkaus tai tölkillinen, en osaa sanoa, paljonko kummassakaan tavaraa on. Leikataan sienet pienemmiksi, vaikka puolikkaiksi. Jos ovat pikkurilllin pään kokoisia, ei tarvitse pienentää. Ruskistetaan sienet nätin värisiksi pannulla oliiviöljyssä ja ripotellaan sekaan vähän suolaa ja mustapippuria myllystä. Sienet purkkiin tai tarjoiluastiaan jo valmiiksi, sivellään juoksevalla hunajalla ja sekaan silputaan tuoretta persiljaa. Nämä kannattaa tehdä samana päivänä, tai ne voi jopa tarjoilla lämpiminä! Nam!

Nyt alkaa väsy painaa pienen päätä, joten tässä alkua, palataan huomenissa tortilla Espanolaan, ensala Rusaan ja kastikkeisiin.

Pikarisottoa

Kiire. Nälkä. Ei jaksaisi paneutua ruuanlaittoon. Tuttua, eikös vaan? Katsoppa, löytyisikö kaapista riisiä (risotto- tai tavallinenkin käy kyllä), tölkillinen sokeriliemeen säilöttyjä hedelmiä ja ihan huippua tietty on, jos jääkaapissa olisi valmiiksi broilerin reisikoipia tai rintafileitä. Marinoidut käy. Ja suikaleetkin tietty.
Ota sopivan kokoinen uunivuoka, heitä riisit raakana pohjalle ja tarpeellinen määrä vettä perään. Paketin kyljestä löytynee ohjemitta. Päälle sekahedelmät liemineen, sekoittele joukkoon vielä pari-kolme ruokalusikallista soijaa. Broiskut pinnalle ja 200-asteiseen uuniin n. puoleksi tunniksi. Kurkkaa kypsymisen puolivälissä, pitääkö nestettä lisätä. Tai vaihtoehtoisesti, tarvitaanko kantta/foliota vuoan päälle. Siis, jos näyttää liian tummalta. Risoton kruunaa, jos kaapista löytyy vielä purkkimaissia, sen voi lisätä tässä kurkkausvaiheessa. Mutta ei siis ole välttämätöntä. Suola kannattaa lisätä vasta lautaselle. Voilá ja ei muuta kuin ääntä kohti!

Jos suolainen-makea-kombinaatio ei viehätä, hedelmien sijaan voi toki käyttää ihan mitä tahansa pakastevihanneksia. Ja pinnalle voi raastaa vähän parmesania.