No, joka tapauksessa Zilga-köynnös on n. 10-vuotias ja siirretty nelivuotiaana nykyiselle paikalleen. Ensimmäisen kunnon sadon se antoi kaksi vuotta sitten ollessaan siis esikouluiässä. Se kasvaa ja rehottaa hullun lailla ilman mitään lannoitusta saatikka kastelua. Syksyisin sitä vähän on siistitty leikkaamalla ylipitkinä rehottavia haaroja pois ulko-oven yläpuolelta. Sadosta on tähän asti puristettu tuoremehua, sillä rypäleet ovat aika pieniä ja jokaisessa on 3-4 isoa siementä, joten ihan sinällään syötäviksi ne eivät oikein sovellu, vaikka makeita ja mehukkaita ovatkin. En osaa kuvailla makua muuten kuin sanalla kukkea. Kaupasta ei sen makuisia saa.
Mehun puristamisesta jääneet rypäleiden kuoret ja hedelmälihamössön heitin pulloon ja sekaan vähän sokeria ja pullo täyteen kirkasta viinaa. Jouluna tein tästä "rypälelikööristä" ehkä maailman parasta glögiä. Eli keittelin vettä, sokeria, kaneli- ja vaniljatankoa, kokonaisia neilikoita ja tähtianista. Mittasuhteista en osaa sanoa mitään, mutta vettä oli ehkä noin litran verran ja sokeria 1 desi, 1 kaneli- ja 1 vaniljatanko, kymmenkunta neilikkaa ja viisi tähtianista. Tuohon määrään 1-2 dl likööriä. Vei kielen mennessään. Kuopus ihmetteli, miksen alkaisi glögitehtailijaksi.
Tänä vuonna vihdoin päätin kokeilla tehdä rypäleistä punaviiniä. En ole koskaan tehnyt edes peruskotiviiniä, joten sain seikkailla internetin ihmeellisessä maailmassa tuntitolkulla. Turhaan, aivan turhaan. Keskustelu- ja muilla palstoilla on sivutolkulla erilaisia kotiviiniohjeita ja jostain löytyi jotain punaviinin teko-ohjeitakin. Ylimalkaisia ja summittaisia sekä keskenään ristiriitaisia. Joten maalaisjärjellä mennään.
 |
| Syksyn sato, 15 kg! |
Sadonkorjuussa tarvittiin myös naista pidempää, yläoksat ovat sen verran korkealla, ettei meidän kädet ylettyneet sinne. Sitä paitsi myöskään tikkaille kiipeäminen ei ole meidän kummankaan leipälaji. Esikoinen hätisteltiin aamu-unestaan sitten reippaasti rypäleitä poimimaan.
Arvelimme käsikopelolla kokonaissaaliin olevan maksimissaan kymmenen kiloa, eli arviointikykymme huomioon ottaen marjoja olisi ollut siis n. kolme kiloa. Yllätys, hämmästys ja ilo oli suuri, kun vaaka näyttikin viittätoista kiloa!
Koska viininvalmistuksessa hygienia tuntui olevan kaikkien nettipalstojen perusteella suurin ja tärkein tekijä, erottelimme marjat rangoista hyvin hygieenisesti eli hanskat kädessä. Jälkeenpäin luin jostain, että marjat olisi pitänyt huuhtoakin. Se olisi sekä puhdistanut rypäleet että estänyt luonnonhiivalla käymisen. Se nyt jäi tekemättä tällä kertaa.
Mutta jalat sentään pestiin huolellisesti!
Ihan pelkällä jalkapelillä rypäleiden murskaaminen ei onnistunut (sitä paitsi: varpaat alkoivat palella!). Lopuksi avuksi otettiin ihan tavallinen puinen perunanuija. Silmämääräisesti arvioituna mehua saattaisi olla n. 10 litraa.
Mehun puristamisen jälkeen laitoin saavin pariksi päiväksi viileään, jotta se ei lähtisi käymään ennen aikojaan ja jotta kuorista irtoaisi väriä ja makua riittävästi. Saavi on kevyesti peitetty, joten liemi saa happea, mutta kärpäset eivät lientä. En tiedä, onko tämä oikein tehty, kun mistään ei selvinnyt, pitääkö tässä vaiheessa antaa vai ei sitä happea. Ylihuomenna siirrän saavin saunan pukuhuoneeseen, missä on lattialämmitys. Ohjeen mukaan nesteen pitäisi olla +23-25 -asteista. Miten sen lämmitän, on vielä mietinnän alla. Palataan asiaan.
 |
| Valmis mehumössö |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti