Potut pottuina...

...tai perunasalaatissa. Sehän nyt ei ole mikään karppaajan salaatti, mutta on niin hyvää ja ruokaisaa siihen grillipihvin kylkeen, että laitan ohjeeni tähän anyway. Tuosta määrästä riittää varmaan 8-10:lle, varsinkin jos on noutopöytä-tyyppinen ratkaisu. Siihen tarvitaan:

6 isoa keitettyä kiinteälaatuista perunaa (ja keitetään ne sitten kuorineen päivineen. En tiedä miksi, mutta maistuvat paremmilta)
1 iso sipuli
1/2 - 1 omenaa (Granny Smith on aika sopivan hapan tähän tarkoitukseen)
suola- tai maustekurkkua, no mulla oli valmiita viipaleita, niin niitä laitoin varmaankin n. desilitran verran
kapriksetkin on hyviä tässä

Em. ainekset pilkotaan mukaviksi paloiksi, sipuli kannattaa laittaa aika pieneksi.
Kastikkeeksi sekoitan purkillisen kermaviiliä, 1 tl Dijon-sinappia ja n. 1 dl perusmajoneesia. Maun mukaan voi lisätä sokeria, suolaa ja valkopippuria. Soosia kannattaa siis maistaa ennen kuin sen sekoittaa muihin aineksiin. Mausteeksi voi vielä heittää vähän kermaa ja jos on oikein viitseliäs, kevyesti vatkattuna.

Tässä on koristeena jättikapriksia. 

Perusmajoneesi:
n. 3 tl sinappia (Dijon, jossa ei siis sokeria lainkaan)
1 tl suolaa
1 tl valkopippuria, jauhettua
2 rkl sokeria
1 rkl valkoviinietikkaa
1 muna (jossain ohjeissa käytetään pelkkää keltuaista, mutta turha vaiva erotella niitä. Sitäpaitsi mitä sitten teet yhdellä munanvalkuaisella?)
Helpointa on käyttää tehosekoitinta, kaikki ym. ingredienssit sinne ja voimakas sekoitus. Onnistuu kyllä myös käsipelillä, mutta saattaa ranteet kyllä kipeytyä. Joukkoon lisätään 5 dl rypsi- tai muuta neutraalin makuista öljyä. Aluksi tippa kerrallaan, jotta majoneesi ei juoksetu ja lopuksi aivan ohuena nauhana.
Jos nyt kuitenkin käy niin, että alussa majoneesi juoksettuu, sitä voi yrittää pelastaa lisäämällä uuden munan.
Tästä saa myös oivallisen salaatinkastikkeen lisäämällä joukkoon kiehuvaa vettä niin, että kastike on sopivan juoksevaa.

Ja seuraava muunnelma sopii ihan kaikkeen, makkaran ja pihvin kanssa, hampurilaisen väliin, grillatun kalan kera, vain mielikuvitus on rajana. Sen nimi on Ullan möhnö. Joku fiksu sukulaisnainen on sen nimennyt.
Tämä resepti on alunperin kotoisin jostain mistä lie, mutta mun twisti on valkosipuli ja tilli. Paljon on ainesosia, mutta jos jonkun jättää pois ei vaan ole niin hyvää.

Ullan Möhnö:
3 rkl HP
1 pieni purkki tomaattipyreetä
1-4 valkosipulin kynttä
1 rkl soijaa
2 rkl sinappia
2 rkl valkoviinietikkaa
1/2 rkl valkopippuria
nippu tilliä
1 muna
5 dl öljyä
Teko-ohje löytyykin yllä. Eli kaikki ainekset sinne tehosekoittimen kulhoon, kunnon pyöräytys ja öljyt varovasti perään. Jos tuntuu tiukalta, niin joukkoon voi lisätä 1-2 rkl sokeria.

So sweet summer dreams!

Ja kesäkammarinkin tein tossa yhtenä iltana...vanha trampoliini pääsi uuteen, järkevämpään käyttöön. Eli pohjana on ihan tavallinen 3 m trampoliini, sen päällä moskiittoverkko (Bauhaus, alareunan pituus 12,5 m). Tämä estänee hyttysten ja muiden ötököiden sisäänpääsyn alakautta. Seuraavaksi on 3 pakettia (eli yhteensä 12 palaa) Biltemasta ostettuja treenialustoja (palapelimallia ja n. 1 sentin paksuinen), maksoi muistaakseni 7 euroa/paketti. Alusta kerää kosteutta, ehkä, ja lämmittääkin, ehkä.

Ikeasta ostin tuplapeiton ja siihen pussilakanan, joka toimii siis patjan-aluslakanan paikalla ja on helppo nostaa sisään pois keräämästä kosteutta ja kuivuukin tarvittaessa varmaan nopeammin kuin mikään vaahtomuoviversio. Ja tietysti tämä ihanuus kaipaa paljon tyynyjä, niitä nyt löytyi kaapeista tällä kertaa.

Koko komeuden päällä on myös Bauhausista ostettu gazebo eli puutarhapaviljonki 3x3 m kooltaan. Olisin halunnut valkoisen, mutta eihän siellä  sellaista ollut. Tämä on tummanharmaa. Maksoi 79 euroa, mutta halvempaa versiota en löytänyt mistään. Ikeassa olisi ollut tummansininen versio 119 euroa. Tämä on tosi kätevä pystyttää, koska on sellaista haitarimallia ja katoskin on valmiina kiinni rungossa. Eikä tarvittu mitään työkaluja. Mukana tuli säilytyssäkki, joten se vie todella pienen tilan talvella varastossa ja on helppo koota ja purkaa. Itse asiassa tämän voisi ottaa mukaan vaikka piknikille tai festareille. On sen verran kevyt, että tällainen heikompi astiakin sen jaksaa kantaa. Ei tosin kilometritolkulla. 

Ohjeen mukaan tämän pystykseen olisi tarvittu neljä henkilöä, mutta minun versiossani tarvittiin varovainen minä ja kolme purkkia lonkeroa. Moskiittoverkon ripustamiseen tarvittiin kaksi nippusidettä, noin metri villalankaa (se pitänee korvata vielä jollain vahvemmalla, mutta tuossa hädässä en muuta narua keksinyt) ja saunajakkara. Se oli aika hutera alusta trampoliinin päällä, mutta sitä tarvittiin, että yleityin ripustamaan verkon kattoon. Se roikkuu n. puolimetrisen narun varassa. Ensin ripustin sen ihan katonrajaan, mutta sitten alareuna ei mennyt trampoliinin reunan alapuolelle, eli olisi ollut käyttötarkoitukseensa täysin hyödytön. Verkon alareunaan aion ommella vielä ihan tavallisia lyijyisiä onkipainoja, sillä tuuli vie kyllä muuten tuon mennessään. Tai ainakin heiluttelee sitä siihen malliin, että siitä ei ole hyötyä hyttysiä ajatellen. Varmaan jotkut nipsulliset pöytäliinan painotkin kävisivät, ei satu nyt sellaisia olemaan tässä, enkä sen takia kyllä lähde kaupunkiin ajamaan.

Näissä maisemissa ei melkein malta nukkuakaan! Yövalaistuksena toimii tavallinen myrskylyhty.

Kesän kevennys

Tapahtuu tietenkin salaateilla. Grillimakkaran seuraksi sopii esimerkiksi perinteinen kreikkalainen salaatti. Tai mikä tahansa, missä on vihreää ja niitä herrrkullisia, vähän makeita kotimaisia tomaatteja. Tomaatteja ei muuten kannata säilyttää jääkaapissa, varsinkaan jos ne eivät ole ihan kypsiä ostettaessa. Laitan tähän ohjeen marinoiduille oliiveille, nehän kuuluvat olennaisesti kesäsalaattiin. Ja maistuu tietty talvellakin.

MARINOIDUT OLIIVIT

purkillinen mustia, mielellään kivettömiä oliiveja (helpompi syödä)
tai jos haluat oikein kulinarisoida, osta kalamataoliiveja, kivillä tai ilman
hyvää oliiviöljyä (kyllä se rypsi/auringonkukkakin käy)
valkosipulia (ei pakollinen tietenkään, jos ei tykkää. Ja itselle sopiva määrä kynsiä)
kuivattuja yrttejä, mitä nyt sattuu löytymään (rosmariini, timjami, oregano, rakuuna...)
rosepippuria
Oliivit säilötään yleensä suolaliemeen, joten huuhdo ne nopeasti kylmällä vedellä lävikössä. Suikaloi valkosipulit tositosi ohuiksi viipaleiksi, mallilla ei ole väliä. Laita oliivit takaisin purkkiin ja heitä kerrosten väliin valkosipulin kappaleet, ripaus yrttejä ja kämmenpohjassa murskattuja rosepippureita (ilmankin pärjää). Kaada päälle öljyä niin paljon, että herkut peittyvät. Kansi kiinni ja jääkaappiin. Seuraavana päivänä ovat jo maustuneet mukavasti.
Ja muuta salaattikastiketta ei tarvitakaan! Öljyn huvetessa lisää vaan uutta tilalle. Eiku herkkuilemaan!

Heitä mut taivaaseen! Eli Tira mi sua tiskiin!

Tira mi sù! Heitä minut ylöspäin! Tiramisu on Italian lahja maailmalle, mitä tulee makeisiin herkkuihin. Parhaimmillaan se todellakin heittää jalat ylös ja pään alaspäin. Tekee mieli tehdä kuperkeikkoja.

Huomenna on "tyttöjen" kevätjuhla, saunailta, syömingit ja juomingit. Ja tietenkin jännätään MM-kisojen huipentumaa, Suomi-Ruotsi välierää. Ja ehkä jopa Kristan menestystä euroviisuissa.

Juhlat ovat nyyttärit ja minun panokseni on jälkiruoka. Muuta vaihtoehtoa ei todellakaan ole kuin tira mi sù.
Jossain reseptissä olen nähnyt (ja myös joutunut maistamaan), että Marsala-viini korvataan esim. Amaretto-liköörillä tai jollain muulla manteliliköörillä.  Tai mascarpone jollain muulla tuorejuustolla. Ei muuten toimi. Seuraava ohje on lainattu, en tiedä mistä tuo resepti alunperin on kotoisin, mutta minun A4:ni yläreunassa luke "Tony's". Se on varmaan joku ravintola jossain?

Tira Mi Su:n tarvitaan:
3 kananmunaa (eroteltuna)
4 rkl sokeria
250 g Mascarpone-juustoa
2.5 dl espresso-kahvia (voi korvata ERITTÄIN vahvalla tavallisella)
5 rkl Marsala-viiniä (pulloon jää roimasti tietysti, mutta sen voi juoda valmiin tuotoksen ja kahvin kera)
200 g Savoyardi-keksejä
Kaakaojauhetta (tummaa, sokeroimatonta)

Vatkaa keltuaiset ja sokeri todella kovaksi valkoiseksi vaahdoksi. Sekoita joukkoon Mascarpone, mutta huolehdi, että vaahto on lopussa kovaa. (Sekoitus käy sillä samalla vatkaimella). Vatkaa valkuaiset myös kovaksi vaahdoksi ja kääntele tämä keltuais-Mascarpone-seokseen.
Sekoita keskenään kahvi ja Marsala. Kostuta keksit nesteessä (keksien ei tarvitse olla läpimärkiä, minä kostutan yleensä vain n. puoleen väliin) ja lado ne vierekkäin vuokaan. Kaada päälle muna-Mascarpone-vaahto, ja tee toinen kerros. Laita jääkaappiin väh. 6 tunniksi, mutta paras tulos tulee, jos se saa vetäytyä yön yli.
Ennen tarjoilua sirottele päälle kaakaota. NAUTI!
Kerran kiireessä ja huonosti ohjetta lukiessani vatkasin vahingossa sokerin ja valkuaiset vaahdoksi ja pelkät keltuaiset sitten. Ei haitannut.

Tomaattikeiton tuunaus

Valmiskeitto. Kun ei jaksa pilkkoa, raastaa, keittää, soseuttaa. Apuun rientää Valio. Sen Viola-tomaatti-vuohenjuustokeitto maistuu melkein itse tehdyltä. Pitää kuitenkin tuunata, tietysti. Pilkoin joukkoon tuoreen tomaatin ja valmiiksi paistetun broilerin rintafileen. Ja mausteeksi teelusikallinen Tannisen tulista chilikastiketta, jossa on potkua vaikka muille jakaa. Sen voi tietty jättää poiskin, jos tosi tulinen ei maistu. Tässä tapauksessa puolikas annos hottista olisi riittänyt. Koko keitoksen päälle vielä rasvatonta raejuustoa. Minun makuuni paras raejuusto on X-Tra -tuotesarjan Cottage Cheese. Se on lähinnä sellaista aitoa ja alkuperäistä, mihin tutustuin hamassa nuoruudessani Englannissa. Se oli ihana uusi tuttavuus, eikä sellaista herkkua saanut Suomesta, tai ei ainakaan meidän jääkaapista. Sitten tuli Valio ja sen isorakeinen raejuusto, mikä maistui...kummalliselta. Ei lainkaan miun maun mukkaan.
En nyt ehtinyt ottaa mitätöntä kuvaa mitättömästä Päivän Sopasta, kun oli niin kiljuva nälkä. Mutta kauniin väristä ja hyvää oli. Upposi kuin vanhaan ihmiseen! (Syntymäpäiväpirulainen lähestyy jälleen).

Salomonin selätys

Eilen päätin opetella uuden virkkaustekniikan. Tai siis silmukan. Se on nimeltään Salomonin solmu tai kelttiläinen solmu, ikuisen rakkauden symboli kuulemma. Ei se niin helppoa ole, ikuinen rakkaus. Ei teoriassa eikä varsinkaan käytännössä. Novitan piirrosohjeen mukaan opin kyllä solmut solmimaan, mutta siihen se sitten jäikin. Surffailin vähän netissä, ja löytyi sitten ohjevideo, Salomonin solmu, joka vähän järkeisti asiaa. Novitan sivuilta löytyi sitten varsinainen ohjekin hartiahuiville. Ihan niin isoa projektia en vielä tässä vaiheessa halua. Syntyi pikkuinen päähuivi Suomi-Latvia-peliä seuratessa. No, meni siihen vähän pidempään. Mutta nopea tämä tekniikka on, kun sen tajuaa. Ja nopeus, se on valttia. Ainakin meikäläisen käsitekeleissä. Kaiken pitäisi olla valmista HETI.

Tässä vaiheessa joku vielä epäili, että tästä tulee stringit. Tuli siis kesähuivi.

Surffaillessani löysin muuten aika kivan näköiset käsityösivut, Natztazia. Muutaman videon ehdin katsoa, ja aika selkeältä näyttää. Täytyy joku kaunis päivä perehtyä paremmin rouvan tuotoksiin.

Tänään syntyi jo toinen kesähuivi, valkoista ja vaaleanpunaista. Taisin vähän innostua.

Ruokapuolella sen sijaan en ole kovinkaan innostunut ollut. Aamiaiseksi pari kahvia ja sitä ihanaa Valion kreikkalaista. Myöhäiseksi lounaaksi suikaloin broilerin rintafileen, uittelin suikaleita kananmunassa ja ihan kepeä leivitys korppujauhoilla, pannulle voita ja oliiviöljyä, jossa kypsytin jeeraa ja chilijauhetta. Broiskusuikaleet perään ja hetken kypsennys. Tosin nämä yksilöt vähän pääsivät kärähtämään, joku puhui puhelimessa. Tein saman tempun kesäkurpitsapaloille, jotka pilkoin suurinpiirtein samankokoisiksi kuin broiskut. Nekin vähän paloivat. Kuuma päivä siis! Lautasen pohjalle salaattisuikaleita ja reunalle tomaattia värin vuoksi. Ihan syötävää oli, palovammoista huolimatta.

Tämä on niin rumaa, että laitoin ihan vaan pienen kuvan

No joo joo, iltapalaa. On siinä hiilareita, ihan vähän. Alla on Carr'sin vesikeksejä, päällä kanttarellituorejuustoa, rucolaa, pinaattia ja miniluumutomaattia. Söin siis lounaan aivan liian aikaisin tänään.

Kalakeittoa? Ei mulle, kiitos

Kuten jo aiemmin olen maininnut, kalakeitto ei kuulu lempiruokiini, vaikka muuten melkein mitä tahansa alas meneekin. Viikonloppuna kuitenkin löysin pakastimesta savustetun lohifileen, ei kannata kysellä, miten se sinne on joutunut. Jossain kummassa mielenhäiriössä päätin tehdä siis kalakeittoa. Ihan simppeli, kirkaslieminen soppa. Vettä kattilaan, sopiva määrä tietysti. Joukkoon kalaliemijauhetta, tavallista sipulia, perunaa, porkkanaa, kuivattua tilliä ja jauhettua ja kuivattua fenkolia. Keitellään kovat pehmeiksi ja lopuksi vielä joukkoon tuoretta tilliä ja savulohikappaleet. Tarjoiluvaiheessa sopan päälle pilkottua kevätsipulinvartta. Pitäisi olla hyvää. Ja olikin. Muiden mielestä, minä puolestani en pystynyt edes maistamaan. Nooh, tänään kuitenkin löysin sopan jämät jääkaapista. Nälkä. Noukin perunat joukosta pois ja soppa mikroon. Ei voi auttaa, se savustettu lohi muuttuu keitetyksi, kun sen keittää. Se siitä. Söin väkisin. Liemi olisi ollut muuten hyvää, mutta kun se keitetyn kalan maku tuli siihenkin. Mutta jos kalakeitto kuuluu ruokavalioon, tämä on varmaan ihan hyvää.

Savulohikeitto ilman perunoita

Huutava vääryys!

Nimittäin tämä kylmyys. Eilisen vapaapäivän vietin mökillä siivoten ja pesten saunan ja huussin talven jäljiltä. Talven jälkeen kyytiä saivat myös syksyiset lehdet ja viime kesän ruohonleikkuujätteet. Tähän hyötyliikuntaan sain kulumaan aikaa n. kuusi tuntia. Sen kyllä tuntee tänään käsivarsissa. Ja naamassa. Se nimittäin punottaa. Eilen oli ehkä tämän kevään lämpimin päivä, eikä tuulenvirettäkään, tai pilviä. Niinpä suoritin päivän liikunnat sortseissa ja hihattomassa paidassa. Jostain kummasta syystä aamulla kuvittelin, että kesäkelit jatkuvat ja lähdin töihin T-paidassa ja paljain jaloin. Siis kengät tietysti jalassa, mutta ei sukkia. Päivän mittaan on tullut lisäiltyä sukkia ja huppareita. Yäk. Ahdistavaa. Vähän tuntuu, että pitäisi kaivaa myös sormikkaat esille.

Tulevana viikonloppuna on sitten tyttöjen kevätjuhlat mökillä. Se tietää syöminkejä ja juominkeja. Eli yritän pärjätä mahdollisimman vähällä rasvalla ja hiilareilla tämän viikon. En tiedä, onko tuollaisesta "paastoamisesta" mitään hyötyä tai onko siinä mitään järkeä, mutta jotenkin tuntuu, että paasto-mässäily kompensoivat toisiaan?

Tänään rakastuin. Nimittäin Valion jugurttiin. En ole koskaan ollut mikään jugurttien ystävä, kaikki maistuvat enemmän tai vähemmän tiskiaineelta (?) tai sitten ne ovat liian makeita tai veteliä tai jotain. Nyt bongasin jugurttihyllyltä Valion kreikkalaisen jugurtin, jossa pohjalla oli jotain sitruunaista kiisselin tapaista. Ihanaa. Paksua jugurttia ja raikasta - no, mitä se nyt olikaan, sitruunakiisseliä. Hiilareita siinä näkyi olevan 14 g/100 g, eli huikeat 21 g purkillisessa! Sen verran niitä päivässä kai voi nauttia. Minä ainakin voin. Enkä syö sitä varmaankaan kuin yhden purkin päivässä, enkä edes päivittäin. Tämä loppupäivä menneekin sitten ihan kasvislinjalla.

Eilen muuten sain iltavieraiksi V-veljekset ja rakennettiin heille onget. Iso-Vee ei saanut yhtään kalaa, mutta Pikku-Vee kiskaisi punakontin joka toinen minuutti. Ihme juttu, ihan samassa kohtaa onkivat samanlaisilla vehkeillä.

Pikku-Vee ja se kaikkein isoin punakontti. Taustalla Iso-Vee ihmeen iloisena

Valkovuokkoja!

Tulihan niitä. Kaksi komeaa kimppua isojen halirutistusten kera. Toivomaani lahjakorttia jalkahoitoon ei tullut, mutta enhän minä ihan tosissani sitä odottanutkaan...nuoriso käyttää vähät rahansa tärkeämpiin asioihin ja ihan hyvä niin. Äidille kuitenkin on tärkeintä se, että lapset ovat tyytyväisiä ja onnellisia. Sivutoiveena kuitenkin esitin, että mua ilahduttaisi kaikkein eniten ehkä se, että siivoaisivat yläkerran, joka alkaa muistuttaa sikolättiä. Minähän siellä en majaile, mutta pakostakin joudun käymään siellä silloin tällöin. "Nyt just ei ehdi, katotaan ens viikonloppuna". Just joo. Katellaan. Nuoret herrathan asuvat kaupungissa viikot, koulujensa takia ja visiteeraavat äitiään ainoastaan viikonloppuisin. Eli sama selvällä suomenkielellä: moikkaavat tullessaan ja lähtiessään, jos muistavat! Niillä on ainainen kiire...

Lottovoittoa sen sijaan ei tainnut tulla. Ainakaan kukaan porukasta ei ole muistanut mulle ilmoittaa. Olen kuulolla.

Syömäpuolella äitienpäivä meni...ööh, en syönyt mitään koko päivänä, joku ihme mahapöpö velloi niin, että taisin jopa tyhjentää mahalaukkuni pariin otteeseen ja yöllä nousi kuume. Paastopäivä siis. Sellaisen voi pitää kerran viikossa muutenkin jos pystyy. Nesteitä pitää muistaa nauttia, muuten heikottaa niin ettei pystyssä pysy.

Löysin muuten tällaisen mielenkiintoisen linkin: 200 kaloria. Parsakaali on hyvää, terveellistä ja ravitsevaa! Puoli kiloa sitä ja sama määrä porkkanaa höyrytettynä, sormisuolaa ja se 20 g voita höysteeksi. 600 kaloria. Jälkiruoaksi vaikka 300 g kiivejä. 800 kalorin päivä. Tuon määränhän voi jakaa vaikka kolmeen eri ateriaan. Kyllä lähtee! Kilot kropasta meinaan.

Hyvästi hyvä päivä!

Sanoin itselleni, kun päivän ensimmäinen puhekontakti ilmoitti muristen: "Jumalauta on kallista kahvia". Elämä on. Keskelle otsaani pullahti pienimuotoinen pahkura, jonka pelkäsin kasvavan banaaniksi. Sain kuitenkin sen tungettua takaisin, onneksi. Tämä tapahtui lauantaina. Muuten päivä oli kohtuullisen hyvä, sekä syömisten että muiden asioiden suhteen. Aurinko helli meitä vihdoin oikein kunnolla ja antoi jo lupauksen tulevasta kesästä.
Sen kunniaksi laitoin itselleni kepeän kesäherkun, broilerin rintafileitä mozzarellalla ja tomaatilla. Somisteena kevätsipulin varsia.

Äitienpäivää odotellessa

Huomenna on lotossa aikamoinen jättipotti tulossa. Muuten en asiasta mitään tietäisi, mutta facebookin kautta tuli kaverilta kysely, josko haluaisin osallistua johonkin porukkalottohärdelliin. Laitettaisiin joku 10 vai oliko se 20:n rivin systeemi ja jos kymmenen innokasta lottoajaa saataisiin mukaan, huvin hinnaksi tulisi vaatimattomat 120 euroa. Minähän en lottoa juuri koskaan, ehkä kerran vuodessa voin rivin laittaa, jos on joku isompi potti jaossa. En edes tiedä, mitä yksi rivi maksaa. No, skippasin tämän porukkaloton. Oli mielestäni aika kova hinta. Pari päivää mietittyäni päätin sittenkin lähteä mukaan. Koska voi sitä v....tuksen määrää, jos pääpotti tulisikin juuri tuolle porukalle. Tai edes 500 euroa per pää. Ilmoitin sitten tälle porukan kokoajalle, että lähden kuitenkin messiin, laittaisiko hän tilinumeroa, mihin voin osuuteni maksaa. Ja maksoin, kylläkin vähän pitkin hampain. Ajattelin, että varmaan on ammattilottoajat asialla ja todennäköisesti noin hirmuisella panostuksella sieltä jotain takaisin tuleekin. Ja olen kuullut, että lotossa voi laittaa kaiken maailman järjestelmiä ja lisärasteja ym. mikä sitten tietty maksaakin vähän enemmän kuin normirivi.

 Seuraavana aamuna tämä primus motor sitten soitti minulle eikä naurultaan melkein saanut sanottua mitään. Aikansa kakottuaan hän sitten kysyi, että oliko mun todella tarkoitus maksaa se KOKO rivistö? Olin laittanut hänen tililleen 120 euroa, kuten viestissä sanottiin. Kuitenkin, kun porukkaa oli tuo kymmenen toiveikasta, yhden pelaajan osuus olikin 120 jaettuna kymmenellä. Ojalan matikan mukaan siis 12 egee/pää. Jaahas. Ihan huvin vuoksi vaan kysyin, että jos se päävoitto nyt tulisi, niin eikö hän voisi palauttaa niille muille sen niiden maksaman 12 euroa.  Tai voin minäkin ne maksaa, siitä potista sitten. Ja mähän siinä tapauksessa saisin sen 12 700 000 - 108 euroa. Ei kuulemma taida käydä. Ihme jäykistelyä. Luotan häneen kuitenkin niin paljon, etten aio rivejä tarkistaa. Sanoin, että mulle voi soittaa miljonääriuutiset vaikka yöllä tai aikaisin aamulla, vaikka äitienpäivä onkin. Joudun kuitenkin makaamaan pitkälle iltapäivään, niitä aamukahveja ja kakkuja odotellen. Nuorison "aamu" kun ainakin meidän perheessä on normi-ihmisten iltapäivä. Odottelen myös lahjakorttia luottokosmetologilleni. Vihje on annettu. Turhaan, luultavasti.

Joskus vuosia sitten himoitsin vaaleanpunaisia Reino-tossuja, ne olivat uusi hitti. Ja pinkki nyt sattuu olemaan lempivärini. Pari kuukautta ennen joulua aloin heitellä vihjauksia, että ovatpa ne kivat ja söpöt ja taidanpa hommata sellaiset. Jouluna...ei Reinoja. Pari kuukautta ennen äitienpäivää alkoi sama show ja vihjailu. Ei Reinoja. Siinä kohtaa ajattelin, että nyt en todellakaan luovuta. Äitienpäivästä on vain pari viikkoa synttäreihini. Jatkoin Reino-juttua sen kaksi viikkoa. Ei Reinoja. No huh huh. Päätin, etten niitä kyllä itsekään hanki, vaan odottelen seuraavaa joulua. Tuli aamutossut, juu. Ainot. Tavalliset punaiset. Kaksi numeroa liian isot. No, anyway. Ostin ne pinkit sitten itse. Jostain vielä itsellenikin tuntemattomasta syystä halusin seuraavaksi valkoisen, ihanan pehmoisen ja paksun froteisen kylpytakin. Varmaan arvaatte, miten siinä kävi. Vuosi, puolitoista ja olin sen ihanuuden omistaja. Itse hankittuna, tietenkin.

Tänään en muuten ole syönyt yhtään mitään järkevää. Savustetut ribsit olivat aivan järkyttävän hyviä.Niitä meni varmaan sisuksiin n. puoli kiloa. Ne siis keitettiin eilen lihaliemessä ja yön ne lepäsivät marinadissa. Aamulla tunti savupöntössä vielä. Ennen savustusta ne siveltiin mausteliemellä, missä oli (mitat eivät ole välttämättä aivan täsmällisiä):
n. 2 dl yömarinadia
n. 2 ruokalusikallista soijaa
saman verran punaviiniä (laadulla ei varmaan ole suurtakaan merkitystä)
pari tl kuivattua rosmariinia ja timjamia
1 tl sokeria

Lifestyle? Minun tapani

Pienemmälle, eli nuoremmalle pikkusiskolle kerroin varmaan ensimmäisten joukossa tästä uudesta harrastuksestani, siis bloggaamisesta. Mietin ääneen, että mikähän aihepiiri siinä mahtaa olla. Hän fiksuna ihmisenä kertoi heti, että sehän on sellainen lifestyle-blogi. Aivan. No, jos näin kerran on, laitetaan tähän sitten vähän minun elämisen tapojani.

Olen siis Blondi syntyjäni. Näin vanhemmiten en tosin enää ulkoisesti täysin aito ilman Mariannen apua, mutta sisäisesti kyllä, ehdottomasti.

Esimerkiksi maanantaina kävin taas siellä vuokramökilläni tyhjentämässä puutarhajätteitä sisältävän peräkärryn sinne saunan taakse. Yritin haravoida pihaa samalla, tosin huonolla tuloksella, koska piha on sellaista kuravellipeltoa, kuten aina keväisin. Ajattelin sitten, että lämmitänpä saunan, kun tuli hiki sitä kärryä tyhjentäessä. Talviaikaan saunavedet kulkeutuu kanistereissa kyliltä, mutta kesävesi siellä on. Kanisterit olivat nyt siis tyhjät. Samalla alueella on kolme muutakin mökkiä ja meillä on yhteinen porakaivo, josta talveksi tietty otetaan pumppu pois päältä ja mökkien pihoilla sijaitsevat hanat käännetään asentoon "auki", ettei pakkanen pane niitä halki. Eli keväthommiin kuuluu kaikkien hanojen laittaminen asentoon "kiinni" ja sitten kaivon pumpun käynnistäminen, eli töpseli pistorasiaan. Tarkoituksenani oli kiertää kaikki mökit ja suorittaa em. toimenpiteet. Vähän siinä mietin, että pitäisi varmaan ilmoittaa vuokraisännälle asiasta. Koska en ollut kovin sosiaalisella tuulella, en viitsinyt soittaa ja sitten iski myös laiskuus, eli en viitsinyt lähteä kävelyretkellekään. Saunan lämmitys siis jäi.

Mutta kokeilin kuitenkin sitä pihalla olevaa hanaa eri asennoissa, eikä vettä tullut. Koska hana sijaitsee 20 m saunasta, siihen on viritetty letkusysteemi, ettei tarvitse ämpäreissä vettä kantaa. Siinä on sellainen käännettävä vipu, vasemmalla "kiinni" ja suoraan eteenpäin "auki". Ei tullut vettä.
Keskiviikkona, eli eilen sitten tapasin sattumalta vuokraisännän emännän kaupan pihalla. Höpöttelimme niitä näitä ja muistin jopa mainita, että eikös ne vedet voisi jo laittaa päälle? Joo, totta, he ovat käyneet sunnuntaina laittamassa pumppuun sähköt. Ai jaa, ei mulla ainakaan tullut vettä. Rouva lupasi ystävällisesti käydä Herran kanssa katsastamassa tilanteen.

Tänään sitten, kun käytiin Naapurin Miehen kanssa sitä peräkärriä taas tyhjentämässä, tajusin, että eihän sieltä hanasta tietenkään vettä tule, kun se menee siihen letkuun, mikä johtaa saunaan. Ja jonka päässä on sellainen suutin, mistä painamalla olisi heti nähnyt, onko vedet päällä vai ei. Tuli kuin Esterin taka-alaelimestä.

Auton tankkaaminen on miesten hommia, ei Blondien. Tapahtui tänään sellainenkin, että pitkin hampain oli pakko tankata, kun se keltainen valo on viikon verran palanut. En siis aja kovin paljon. Ei muuta kuin mittarille, auto kerrankin ihan oikein päin siihen viereen ja viiskymppinen koneeseen. Letku kouraan ja tankkiin...odottelin tovin, että alkaisi hurisemaan, mutta mitään ei tapahtunut. Vaihdoin 95:n letkuun, kun ajattelin, että se 98 on varmaan sitten loppu. Ei mitään. Sarvi alkoi kasvaa otsassa. Kunnes tajusin, että pitää valita se mittari. Letkun jätin tankkiin odottelemaan ja sirosti sitten kompastuin siihen tietenkin yrittäessäni loikata sen yli. Ei ketään näkemässä, enkä itse asiassa edes kaatunut, ei siis hätää. Mittarissa oli teksti, joka kehotti kuittamaan maksettuani oikean summan ja sitten vielä valitsemaan sen mittarin. Toivottavasti se viiskymppinen riittää seuraavan kuukauden...

Helatorstain ratoksi (Varoitus: sisältää tuotesijoittelua)

Tänään on ollut reipas puutarhurointipäivä. Pensashanhikit saivat sellaista kyytiä ettei paremmasta väliä. Tosin itse toimin lähinnä assistenttina ja risujen kerääjänä, varsinaisen työn teki Naapurin Mies ja raivaussaha. Mutta haravointihommat jäivät tietysti meikäläiselle. Muutama tunti siinä pihalla vierähti kaiken kaikkiaan. Naapurin Miehen kanssa sitten käytiin tyhjentämässä peräkärryllinen risuja mökin saunan taakse ja siinä terassilla kevätauringon paisteessa nautittiin yhdet Tuplahumalat. Se on jotain uutta Karhua. Mietittiin, että tuleeko samalla satsilla tuplakännit, kuin jos joisi vaikka ihan tavallista Karhun kolmosta. Eli pelkkää säästöä se olisi sitten. Mutta todennäköisesti siitä tulee sellainen tuplakänni, että ensin on "makea", eli ilokänni ja sitten "karvas", eli itkupotkuraivarikänni. Nuo maut ainakin löysimme Tuplahumalapulloistamme.  Mielenkiintoinen olisi tietty tilanne, että nuo molemmat huppelit tulisivat yht'aikaa. Ilonauruitkupotkuraivarikännit. En taida koittaa. Ei se kalja niin hyvää ole.

Syömäpuoli sitten. Lasteni isä keitteli rimpsuluita ja niitä nälkääni vedin yhden rivin heti keittämisen jälkeen, en jaksanut odottaa grillaamista. Ihan hyvin upposi. Keitinvedessä oli ihan tavallista lihaliemijauhetta ja vähän ekstrasuolaa, kun tuo jauhe on aika suolatonta. Lihoja keiteltiin vähän vajaa tunti ja aika "mummolihaa" niistä tuli (eli ei tarvi pureskella). Ja makukin oli kohillaan. Varmaan sitten, kun ottaa värit ja lisämaut pintaan grillissä, maistuu vielä paremmalta. Huomenna tosin koitetaan savustaa niitä. Keitetyt lihat likoavat yön yli marinadissa, jossa on rypsiöljyä, valkosipulia, chiliä, mustapippuria ja lipstikkaa. Lipstikka on viime kesän satoa ja kuivatettu. Korvaa hyvin lihaliemikuution esim. keitoissa, paitsi tietty suolaa pitää liemeen sitten muistaa lisätä.

Ja koska puoli kiloa päivässä riittää, tein ihanan SALAATIN: sitä iän ikuista ameriikan ihmerapeaasalaattia, kevätsipulia, tomaattia, mozzarellaa ja mustia oliiveja. Kostukkeeksi tietysti oliiviöljyä ja punaista balsamicoa. Muodon ja huvin vuoksi päälle ruokalusikallinen sitä paahdettua sipulia ja pyöräytys mustapippurimyllystä. Nam.

Ilonauruitkupotkuraivari-kännit?

Mättöpäivä

Ei sitä aina jaksa. Eikä ehdi. Tehdä ruokaa, saatikka miettiä, mitä söisi. Tänään aamiaiseksi meni se kaksi kuppia kahvia, Hermesetaksella tietysti. Välipalaksi puoli purkkia rasvatonta raejuustoa ja yksi nakki, kylmänä tietysti. Lounaaksi ihan vähän Ingmanin suklaajäätelöä ja se jäätelön syöminen saakin riittää sitten tältä kesältä. Iltapalan aikaan sentään yritin vähän ryhdistäytyä ja tein ns. MÄTTÖSALAATIN, eli siihen tulee sitä sun tätä, mitä nyt kaapista sattuu löytymään. Tällä kertaa löytyi ameriikan salaattia, kirsikkatomaatteja, kesäkurpitsaa, varsiselleriä, kevätsipulia, tonnikalaa ja vähän katkarapuja. Soosiksi edellispäivästä jäänyttä kermaviilikastiketta. Sitä oli niin vähän, että lorautin salaatin päälle oliiviöljyä ja punaista balsamicoa. Se ei kyllä jostain syystä tähän settiin sopinut? Maistui jotenkin karvaalta. Outoa. Niin, ja uusi "rakkauteni", paahdettu sipulirouhe. Se tuntuu sopivan paikkaan kuin paikkaan, varsinkin salaatin päällä antaa sellaista kivaa rapsakkuutta. Jos huomenna sitten skarppaisi...

P.S.

Vaa'alle en ole uskaltanut vielä nousta, mutta farkut ovat löystyneet. Lisäksi tänä aamuna peilissä näkyi aivan selvä vyötärö!  Jeps, kyllä se siitä...

Ei! Ei!

Ja vielä kerran EI! Ei sen näin pitänyt mennä. Edellisviikonloppuna oli juhlat - hyvästi skarppi karppaaminen. Ruuan puolesta ei ollut ongelmia, eikä jäätelön eikä karkkien. Lonkeron suhteen kyllä. Mutta kai sitä nyt viikonlopun aikana voi juoda yhdeksän pulloa, kun ei syö mitään? Paitsi sunnuntaina puolikkaan pizzan?
Viime viikko sen sijaan sujui skarpisti, vain kasviksia - ja sitä bratwurstia. Lisäproteiinia possunleikkeestä.
Leipää olen syönyt viikon aikana n. neljä viipaletta. Ei huono. Sunnuntaina en pystynyt vastustamaan kiusausta, vaan Magnumin uutuustuote Kiss-sarjasta vei voiton. Ihan turhia kaloreita ja hiilareita. Oli pahaa, Creme Bruleeeee. Siinä oli mukana karamellisoituja sokeripaloja. Ööh, ei vakuuttanut. Kuin olisi puunpaloja raksutellut. Sitten kaikki hampaanvälit oli täynnä niitä koivuklapeja.
Eilen yritin sitten taas ottaa itseäni niskasta kiinni. Tein runsaan ja ruokaisan salaatin LOIMULOHESTA. Pohjalla on ameriikan salaattia, kirsikkatomaatteja, kurkkua, kesäkurpitsaa sekä kevätsipulia. Säästin taas väärässä paikassa, Rainbow'n espanjalainen kurkku oli kilohinnaltaan kaksi euroa halvempaa kuin kotimainen. Maistui niin kamalalta, että noukin kurkunpalat pois salaatin joukosta. Mutta säästin vissiin jotain kymmenen senttiä? Ihanuuden kruunasi kastike, johon tuli kermaviiliä, chilisinappia, ripaus valkopippuria, sipulinvarsia ja noin puolikkaan limen mehu. Bon Appetit!