Sadepäivän (tai -viikon tai -kuukauden ellei peräti -TALVEN) ratoksi

Ja Luojalle kiitos tästä talvesta! Eritoten siitä, että ilman lämpötila on pysynyt plussan puolella. Nimittäin, jos tämä sademäärä olisi tullut lumena, niin meikäläisen pää olisi räjähtänyt. Joo, en ole ihan perverssi, tykkään kyllä talvesta niin kauan, kun pakkaslukemat pysyttelevät haarukassa -1 - -5 astetta ja lumimäärät alle 10 sentissä. Tykkään jopa lumitöistä, mikäli saan tehdä ne vapaaehtoisesti ja kerta päivässä riittää! Ja talvi on ihana, mikäli pakkas- ja lumikausi kestää maksimissaan 40 päivää. Jatkuva pimeys ei tietenkään voi olla hyvä juttu, mutta kyllä kynttilät ovat ihania! Ja auringonvaloa voi feikata vaikka kirkasvalolampulla. Sen voi asentaa esim. keittiöön, missä luonnollisesti tulee vietettyä paljon aikaa, varsinkin jos ruokapöytä sijaitsee siellä.Synkkää ja pimeää talvea voisi yrittää piristää esim. tapas-kekkereillä. Pöytään runsaasti herkullista pikkupurtavaa ja sangriaa kannuihin! Ricky Martin soimaan...Välimeren keittiö, niin kliseiseltä kuin tämä saattaakin kuullostaa, on aina ollut maailman eri keittiöistä suosikkini. Ja tämän tyyppinen tarjottava sopii mitä parhaiten synkeään vuodenaikaan. Sillä:

VÄLIMEREN KEITTIÖ TULVII TUOKSUJA JA MAKUJA

Välimeren keittiön parhaat ja tyypilliset piirteet ovat selkeät maut, puhtaat raaka-aineet ja yksinkertainen, jopa talonpoikainen valmistustapa.Makuja täydennetään tuoreilla yrteillä, pippureilla ja oliiviöljylorauksella jos toisellakin. Oliiviöljy kuuluu lähes jokaiseen ruokaan ja ruokapöytään. Mikään Välimeren keittiö ei ole tule toimeen ilman tomaattia, munakoisoa ja paprikaa, valkosipulia unohtamatta. Ei ihme, että välimerellinen keittiö onkin yksi maailman terveellisimmistä.

Rakkaus hyvään ruokaan, anteliaisuus ja vieraanvaraisuus kuuluvat Välimeren asukkaiden tapoihin ja illallinen ja viikonlopun päivälliset nautitaan yhdessä perheen, suvun ja ystävien kanssa. Ruokapöydässä viihdytään pitkään ja hartaasti ja palanpainikkeeksi kohotetaan tietenkin lasillinen viiniä. 

Välimerelliseen teemailtaan sopivat esimerkiksi tapakset, joka on erityisesti espanjalaistyylistä syötävää, jota tarjotaan usein baarissa juomien kanssa. Tapasin ideana on, että ruoka koostuu pienistä suupaloista, joita voi syödä sormin. Tapakset nautitaan yleensä ennen lounasta tai illallista ja yhä useammin myös niiden korvikkeena. Espanjan kielen sana tapa tarkoittaa alkujaan kantta tai korkkia.

Tapas-kulttuurin varsinaisena syntymäseutuna pidetään Etelä-Espanjan Andalusiaa. Perimätiedon mukaan pientä lautasta, leipäpalaa tai ilmakuivattua kinkun ohutta viipaletta on käytetty sherrylasin kantena erityisesti Jerez de la Fronteran sherrykaupungissa. Niin sherry ei menettänyt aromiaan, eivätkä kärpäset lentäneet maistamaan juomaa sillä aikaa, kun lasin omistaja seurusteli ystäviensä ja tuttaviensa kanssa.Myös muissa Välimeren maissa tarjotaan aterian aluksi tai sen korvikkeena tapaksen tyyppisiä pieniä suupaloja, Italiassa niitä kutsutaan nimellä antipasti, Kreikassa mezedes, mm. Turkissa, Marokossa ja Libanonissa meze (tai mezzah = pikkuhiljaa ja nautiskellen). Ranskassa ei ole varsinaista tapas-kulttuuria, mutta sielläkin on tapana nauttia pieniä alkupaloja, hors-d’oevre.

Tyypillisiä ja tunnetuimpia tapaksia ovat mm. marinoidut oliivit (aceitunas) -näiden ohje löytyy blogista toukokuulta 2013 - ja valkosipulin kynnet (ajo), marinoidut paprikat (pimiento) ja sienet, ilmakuivattu kinkku (jamon serrano, Italiassa prosciutto), juustoviipale (queso), perunamunakas (tortilla Espanola) ja ensaladilla Rusa (venäläinen salaatti). Leipä kuuluu myös tähän kokonaisuuteen ja erilaiset salsat ja dipit, esim. aioli, pesto, tapenade ja tsatsiki (ohje blogissani lokakuu 2013). Ehdottomasti kannattaa nähdä se vaiva, että tekee itse nuo viimeksi mainitut, ero kaupan valmistuotteisiin on...sanoinkuvaamaton!
Muutamia poimintoja:

MARINOIDUT VALKOSIPULIT

Valkosipuleja kannattaa marinoida samantien enemmänkin kuin yksien pippaloiden tarpeisiin. Lasipurkissa ne säilyvät kauan, en osaa sanoa tarkkaa aikaa, mutta loppunevat ennen vkp:ää! Elikkäs aloitetaanpas siitä, että otetaan sopiva määrä valkosipuleita, erotellaan kynnet toisistaan ja kuoritaan ne. Liota kynsiä hetki kiehuvassa vedessä, niin kuoret lähtevät melkein puhaltamalla.Laita kattilaan vettä ja punaviini- tai balsamicoetikkaa sellainen määrä, että kynnet peittyvät. Suhde on suurinpiirtein 1 dl etikkaa/litra vettä. Jos käytät punaviinietikkaa, lisää sokeria n. desin verran, balsamicon kanssa vähemmän. Ripaus suolaa ja valkopippuria myös. Maista lientä! Jos on liian tiukkaa, lisää vettä ja/tai sokeria, jos liian lempeää, lisää etikkaa. Keittele kynnet mukavan pehmeiksi, mutta ei mössöksi. Maksimikeittoaika lie 5 minuutin kieppeillä. Purkita. Nämä kannattaa valmistaa fiestaa edeltävänä päivänä. Tarjoa tapas-pöydässä, tai heittele sinne jauhelihakeiton joukkoon. Tai pizzan päälle. Tai syö suoraan purkista!

MARINOIDUT PAPRIKAT

Otetaan siis tarvittava määrä paprikoita, vaikka eri värisiä, niin näyttää kivammalta. N. 10 hengen tapastarjoiluun riittänee neljä paprikaa.Leikkaa paprikat n. 2-3 cm suikaleiksi pitkittäin, poista siemenet ja valkoiset osat sisältä. Laita suikaleet uuninpellille leivinpaperin päälle, mielellään kuoripuoli ylöspäin. Grillaa tosi kuumassa uunissa, kunnes pinta alkaa mustua ja kuori kuplia. Laita vielä kuumat paprikat esim. pakastepussiin ja sulje pussi hyvin. Anna jäähtyä ja kuori. Kuorten pitäisi lähteä ihan sormella vetämällä, jos ei onnistu, käytä veistä. Jos nyt joku kuorenkappale ei irtoa, niin maailma ei siihen kaadu.Marinadi on niinkin yksinkertainen, kuin oliiviöljyä, juoksevaa hunajaa ja ripaus suolaa. Jos kaipaat happoa, lorauta joukkoon hyvää punaista (tai valkoista) balsamicoa. Tee nämäkin jo edellisenä päivänä, jos ehdit. Paprikoille riittää kyllä parinkin tunnin marinointi.

MARINOIDUT HERKKUSIENET

Nämä voi tehdä joko tuoreista tai tölkkisienistä, niistä kokonaisista. Turha mainita, että tuoreista tulee parempia. Jo tuttuun tapaan aloitetaan ottamalla tarvittava määrä niitä sieniä. 10:n hengen seurueelle riittää kaupan valmispakkaus tai tölkillinen, en osaa sanoa, paljonko kummassakaan tavaraa on. Leikataan sienet pienemmiksi, vaikka puolikkaiksi. Jos ovat pikkurilllin pään kokoisia, ei tarvitse pienentää. Ruskistetaan sienet nätin värisiksi pannulla oliiviöljyssä ja ripotellaan sekaan vähän suolaa ja mustapippuria myllystä. Sienet purkkiin tai tarjoiluastiaan jo valmiiksi, sivellään juoksevalla hunajalla ja sekaan silputaan tuoretta persiljaa. Nämä kannattaa tehdä samana päivänä, tai ne voi jopa tarjoilla lämpiminä! Nam!

Nyt alkaa väsy painaa pienen päätä, joten tässä alkua, palataan huomenissa tortilla Espanolaan, ensala Rusaan ja kastikkeisiin.

Pikarisottoa

Kiire. Nälkä. Ei jaksaisi paneutua ruuanlaittoon. Tuttua, eikös vaan? Katsoppa, löytyisikö kaapista riisiä (risotto- tai tavallinenkin käy kyllä), tölkillinen sokeriliemeen säilöttyjä hedelmiä ja ihan huippua tietty on, jos jääkaapissa olisi valmiiksi broilerin reisikoipia tai rintafileitä. Marinoidut käy. Ja suikaleetkin tietty.
Ota sopivan kokoinen uunivuoka, heitä riisit raakana pohjalle ja tarpeellinen määrä vettä perään. Paketin kyljestä löytynee ohjemitta. Päälle sekahedelmät liemineen, sekoittele joukkoon vielä pari-kolme ruokalusikallista soijaa. Broiskut pinnalle ja 200-asteiseen uuniin n. puoleksi tunniksi. Kurkkaa kypsymisen puolivälissä, pitääkö nestettä lisätä. Tai vaihtoehtoisesti, tarvitaanko kantta/foliota vuoan päälle. Siis, jos näyttää liian tummalta. Risoton kruunaa, jos kaapista löytyy vielä purkkimaissia, sen voi lisätä tässä kurkkausvaiheessa. Mutta ei siis ole välttämätöntä. Suola kannattaa lisätä vasta lautaselle. Voilá ja ei muuta kuin ääntä kohti!

Jos suolainen-makea-kombinaatio ei viehätä, hedelmien sijaan voi toki käyttää ihan mitä tahansa pakastevihanneksia. Ja pinnalle voi raastaa vähän parmesania.

Sitä viiniä

Viinitekoprosessi jäi pahasti kesken, kun "jouduin" lähtemään kesken käymishommien vähän lomailemaan. Thaimaan auringon alla en pahemmin viinin pöhinästä huolehtinut, kotiväki sen sijaan teki kuulemma erinäisiä temppuja, että saivat sen käymään asianmukaisesti. Joutuivat lisäämään jotain lisäkäymisainetta, kun omat sokerit ei riittäneet. Pänikkä puhisi keittiön nurkassa ihan huoneenlämmössä n. kuukauden päivät ja kyllä tuolla varastossa nyt on vielä 15 pullollista sitä omaa "punaviiniä". Lainausmerkeissä siksi, että ihan vain ja ainoastaan hyvällä tahdolla sitä voi punaviiniksi kutsua. Tuoksu on tutun kukkea, sama kuin tuoreissa rypäleissäkin oli, väri on kirkas ja purppurainen ja maku on...no, annetaan sen vähän tekeentyä vielä ja vanheta tovin, vaikka vuoden. Jouluna kyllä glögipäissämme joimme sitä pullollisen ja ihan ok kotiviiniksi, julmempiakin tekeleitä on tullut litkittyä. Prosenttejakin on n. 6, että pullollisen jälkeen melkeinpä voisi vielä ajella Alkoon hakemaan potun punkkua, jos vielä maistuu.
Taidan lähteä seuraavaksi vaikka Ranskaan tai Espanjaan viininteko-oppiin, Italiaan en enää mene, eikä niiden viinitkään ole edes niin hyviä kuin mun!

Tein muuten niistä omista päärynöistä (satohan oli tänä vuonna valtava) yhtä lempijuomaani eli "Xantea", päärynäkonjakkia tai -jaloviinaa tässä tapauksessa: lasipurkkiin pilkoin päärynöitä (kuorittuina ja siemenet pois), heitin sekaan vähän sokeria ja muutaman pullon yhden tähden Jallua. Vie muuten kielen mennessään. Se vaivannäkö kyllä kannatti!

Kreikan lahja

Ihana Kreikka keikkuu konkurssin partaalla, mutta onneksi me kulinaristit ainakin olemme sieltä saaneet paljon hyvää. Moussakan lisäksi mieleen tulee ensimmäisenä Tsatsiki-kastike. Sehän sopii myös melkein mihin tahansa; salaatin kostukkeeksi, uuniperunan kyytiin, pihvin päälle, mielikuvitus tsatsikin käytössä lie ainoa rajoite.
Seuraava ohje ei varmaankaan ole aito ja alkuperäinen, minä teen sen noin ja tykkään kyllä. Eikä kukaan muukaan ole pois sylkenyt.

Tsatsiki
2dl kreikkalaista, ihanaa paksua jugurttia (tai ihan tavallista kermaviiliä valutettuna)
n. 2/3 kurkkua karkeana raasteena (puristele liika neste ihan käsipelillä)
pari valkosipulin kynttä puristettuna
1 tl raastettua sitruunan kuorta
n. 1 tl suolaa
n. 1 tl valkopippuria
pari tippaa tabascoa
juoksevaa hunajaa (tai sokeria) maun mukaan
muutama tuore mintunlehti silputtuna (tai n. 1/2 tl kuivattua minttua kämmenpohjassa murskattuna)

Grillauskastikkeeni tai mikä lie marinadin ohjetta on myös kovasti kyselty, joten käyköön armo oikeudesta tällä kertaa. Soosin olen siis aivan alunperin kehittänyt ribsejä maustamaan, mutta se sopii myös kalalle ja kanalle mausteeksi.
Saimme tässä eräänä päivänä tuoreen siian ja perkuun jälkeen se fileoitiin ja leikattiin n. kalapuikkokokoon. Palat suolattiin ja pippuroitiin kevyesti, minkä jälkeen ne uitettiin kananmunassa ja kieriteltiin korppujauhoissa. Kypsennys tapahtui ihan tavallisella paistinpannulla runsaassa öljyssä. Ei tarvi kauan kypsytellä pieniä paloja. (Kanan tai broilerin rintafileen voi muuten valmistaa ihan samalla edellä mainitulla tavalla). Friteerattuja siikapaloja sitten dippailtiin tähän soosiin:

BBQ-kastike
2 dl öljyä
1 dl soijaa
1 dl HPtä
1/2 dl punaviiniä
1/2 dl tummaa siirappia
n. 1 rkl kuivattua rosmariinia ja timjamia (siis molempia 1 rkl), jauhetaan morttelissa
n. 1 rkl kokonaisia mustapippureita morttelin kautta
valkosipulia maun mukaan puristimen läpi, tähän määrään laitan itse n. 4 kynttä

Tässä vielä kuva tsatsikista.

Ja tämän tuoreempaa ei sitten olekaan!

Esikoinen kävi aamulla kalassa isänsä ja pappansa kanssa. Saaliiksi saivat aikamoisen kasan ahvenia ja pari mitan mukaista kuhaakin. Sain hyvän välipalan. Ja samalla aamiaisen ja lounaan. Kuhat fileoitiin, sitten sivelin pinnalle ihan vähän suolaa ja oliiviöljyä ja kääräisin fileiden ympärille siivut ilmakuivattua kinkkua. Paistelin niitä molemmin puolin tosi kuumalla kuivalla pannulla ja viimeistelin pinnan pestokastikkeella. Vuohenjuustoviipaleet ruskistuivat lopuksi ja asettuivat kuhafileiden päälle. Aika hyvää, vaikka itse sanonkin! Tämänkin kanssa olisi sopinut se kesäsalaatti eli rucola-kirsikkatomaatti.

Pestosta muuten sen verran, että itsetehtyä ei mikään voita! Reseptejä löytyy netistä pilvin pimein, joten en sellaista yksityiskohtaisena tähän laita. Raaka-aineet ovat kuitenkin periaatteessa aina samat: tuore basilika, paahdetut pinjansiemenet, parmesanraaste, valkosipuli ja oliiviöljy. Ja kaikki sitten vaan tehosekoittimeen, (tai mortteliin) helppoa kuin heinänteko ja ehdottomasti kannattavaa! Pinjansiemenet tuovat makuun pehmeyttä ja valkosipuli tietenkin voimakkuutta, eli maun mukaan kumpaakin. Valmiin peston tulisi olla jokseenkin juoksevaa, ei kuitenkaan ihan öljymäistä. Joissain resepteissä käytetään pinjansiementen tilalla auringonkukan siemeniä, en ole kokeillut, enkä kokeile. Joskus myös parmesanin sijaan tai lisäksi käytetään pecorinojuustoa, sitäkään en ole kokeilllut. Pestoahan voi tietysti muunnella (kuten melkein kaikkia muitakin reseptejä) suomalaisittain, esimerkiksi persilja- tai tillipestoa. Mikä voisi olla kyllä piste iin päällä kalaruuan kanssa.

Aurinko suuteli meitä eli rypäleitä poimimassa

Talomme kaikkein aurinkoisimmalla ja tuulensuojaisimmalla seinustalla kasvaa aito, oikea viiniköynnös. Paino sanalla aito, sillä lähes kaikki ohikulkijat epäilevät rypäleiden aitoutta. Hmph, sanon minä. Ihan huvikseniko ripustelisin n. 1000 kpl muovirypäleitä ulos köynnökseen?!

No, joka tapauksessa Zilga-köynnös on n. 10-vuotias ja siirretty nelivuotiaana nykyiselle paikalleen. Ensimmäisen kunnon sadon se antoi kaksi vuotta sitten ollessaan siis esikouluiässä. Se kasvaa ja rehottaa hullun lailla ilman mitään lannoitusta saatikka kastelua. Syksyisin sitä vähän on siistitty leikkaamalla ylipitkinä rehottavia haaroja pois ulko-oven yläpuolelta. Sadosta on tähän asti puristettu tuoremehua, sillä rypäleet ovat aika pieniä ja jokaisessa on 3-4 isoa siementä, joten ihan sinällään syötäviksi ne eivät oikein sovellu, vaikka makeita ja mehukkaita ovatkin. En osaa kuvailla makua muuten kuin sanalla kukkea. Kaupasta ei sen makuisia saa.

Mehun puristamisesta jääneet rypäleiden kuoret ja hedelmälihamössön heitin pulloon ja sekaan vähän sokeria ja pullo täyteen kirkasta viinaa. Jouluna tein tästä "rypälelikööristä" ehkä maailman parasta glögiä. Eli keittelin vettä, sokeria, kaneli- ja vaniljatankoa, kokonaisia neilikoita ja tähtianista. Mittasuhteista en osaa sanoa mitään, mutta vettä oli ehkä noin litran verran ja sokeria 1 desi, 1 kaneli- ja 1 vaniljatanko, kymmenkunta neilikkaa ja viisi tähtianista. Tuohon määrään 1-2 dl likööriä. Vei kielen mennessään. Kuopus ihmetteli, miksen alkaisi glögitehtailijaksi.

Tänä vuonna vihdoin päätin kokeilla tehdä rypäleistä punaviiniä. En ole koskaan tehnyt edes peruskotiviiniä, joten sain seikkailla internetin ihmeellisessä maailmassa tuntitolkulla. Turhaan, aivan turhaan. Keskustelu- ja muilla palstoilla on sivutolkulla erilaisia kotiviiniohjeita ja jostain löytyi jotain punaviinin teko-ohjeitakin. Ylimalkaisia ja summittaisia sekä keskenään ristiriitaisia. Joten maalaisjärjellä mennään.

Syksyn sato, 15 kg!

Sadonkorjuuapuna hääri ystävätär, jonka pitkäaikaisena haaveena on ollut päästä "polkemaan viiniä". (ja jonka mm. olen tutustuttanut punaviinien herkulliseen maailmaan). Kerran matkustimme jopa Toscanaan viinin polkemistarkoituksessa, mutta reissu oli sen verran raskas, ettemme jaksaneet edes etsiä mitään viinitiloja. Ja sitä paitsi taisimme olla paikalla vähän väärään aikaan, sato oli jo korjattu ja poljettu. Se tästä aiheesta. Ehkä kerron joskus tarkemmin tuosta reissusta, nyt se jo vähän naurattaakin.

Sadonkorjuussa tarvittiin myös naista pidempää, yläoksat ovat sen verran korkealla, ettei meidän kädet ylettyneet sinne. Sitä paitsi myöskään tikkaille kiipeäminen ei ole meidän kummankaan leipälaji. Esikoinen hätisteltiin aamu-unestaan sitten reippaasti rypäleitä poimimaan.

Arvelimme käsikopelolla kokonaissaaliin olevan maksimissaan kymmenen kiloa, eli arviointikykymme huomioon ottaen marjoja olisi ollut siis n. kolme kiloa. Yllätys, hämmästys ja ilo oli suuri, kun vaaka näyttikin viittätoista kiloa!

Koska viininvalmistuksessa hygienia tuntui olevan kaikkien nettipalstojen perusteella suurin ja tärkein tekijä, erottelimme marjat rangoista hyvin hygieenisesti eli hanskat kädessä. Jälkeenpäin luin jostain, että marjat olisi pitänyt huuhtoakin. Se olisi sekä puhdistanut rypäleet että estänyt luonnonhiivalla käymisen. Se nyt jäi tekemättä tällä kertaa.
Mutta jalat sentään pestiin huolellisesti!

Ihan pelkällä jalkapelillä rypäleiden murskaaminen ei onnistunut (sitä paitsi: varpaat alkoivat palella!). Lopuksi avuksi otettiin ihan tavallinen puinen perunanuija. Silmämääräisesti arvioituna mehua saattaisi olla n. 10 litraa.

Mehun puristamisen jälkeen laitoin saavin pariksi päiväksi viileään, jotta se ei lähtisi käymään ennen aikojaan ja jotta kuorista irtoaisi väriä ja makua riittävästi. Saavi on kevyesti peitetty, joten liemi saa happea, mutta kärpäset eivät lientä. En tiedä, onko tämä oikein tehty, kun mistään ei selvinnyt, pitääkö tässä vaiheessa antaa vai ei sitä happea. Ylihuomenna siirrän saavin saunan pukuhuoneeseen, missä on lattialämmitys. Ohjeen mukaan nesteen pitäisi olla +23-25 -asteista. Miten sen lämmitän, on vielä mietinnän alla. Palataan asiaan.

Valmis mehumössö

Kiirettä on pitänyt - silti on muistettu syödä!

Jotenkin kävi vain niin, että kesä meni ja syksy tuli. Kesä oli sen verran hektistä aikaa, työstä johtuen, etten ole kerta kaikkiaan ehtinyt edes miettiä blogin päivittämistä. Mutta nyt ehkä työrintamalla rauhoittuu sen verran, että joskus ehdin jotain kirjoitellakin.

Kiireestä johtuen - ja auringosta ja laiskuudesta ja kesän huumasta - unohtui myös karppaaminen. Perunaa tai pastaa olen kyllä nauttinut kohtuudella, so. pari kertaa viikossa. Leipää "ihan vahingossa" meni kyllä varmasti päivittäin. Yhden ainoan "jauhomakkaran" (Atrian Hiillos) maistoin, ja siitä olen ylpeä. Tai itse asiassa en ole, koska se maistui suoraan sanoen p****lta!

Kesän ehdoton ykkösherkku oli grillattu tai pannulla paistettu halloumijuusto. Lisää halloumista täällä. Uusi löytö minulle, mutta ah mikä herkku! Halloumi on usein kovin suolaista, mutta ennen sen kypsentämistä kannattaa maistaa pieni pala, ja jos tuntuu liian suolaiselta, sitä voi liottaa kylmässä vedessä pari tuntia. Ainakin S-ryhmän kaupasta saatava Filos on sopivan suolainen. Ennen kypsentämistä se leikataan n. 1 cm siivuiksi ja sitten vain pannulle tai grilliin. Grillattaessa kannattaa käyttää foliota alla, sillä halloumi on helposti murenevaa ja erittäin herkkä kypsymään liikaa, eli pinta palaa ja väri tulee tosi nopeasti, ihan parissa minuutissa. Minä jalostin tuota herkkua marinoimalla sitä pari tuntia, eli sivelemällä pintaan oliiviöljyä ja heittämällä päälle kuivattuja yrttejä. Halloumi on valmiiksi maustettu ripauksella minttua, mutta minun makuuni sitä on yleensä liian vähän, joten lisämaustaminen on tarpeen. Yrttisekoituksessani oli basilikaa, rakuunaa, minttua, oreganoa ja ehkä myös vähän timjamia. Kaikki käy siis. Kypsennetty halloumi kannattaa syödä heti, kuumana tai edes lämpimänä, sillä jäähtyessään se muistuttaa lähinnä kumia.

Grillattu halloumi nautittiin hyvin yksinkertaisen kesäsalaatin kera, jossa oli rucolaa ja kirsikkatomaatteja, mausteena ainoastaan hyvää punaista balsamicoa. Jalostin myös kirsikkatomaatteja paahtamalla niitä hetken kuumassa uunissa. Eli tomaatit halkaistaan, pinnoille lorotetaan oliiviöljyä ja päälle ripaus suolaa, mustapippuria ja sokeria. N. 5-10 minuuttia 220 asteessa riittää tuomaan tomaateille taivaallista makua ja makeutta. Ruokaisammassa versiossa salaatin rinnalle grillattiin bratwurstia. Kesällä söin tätä ehkä pari kertaa viikossa. Valitettavasti tuoreen ja rapeakuorisen patongin kera...tämä kaikki huuhdottiin alas sen pirskahtelevan Frizzantinon kera. Kesäruoka ja kesäjuoma.